In Memoriam

Liliefix

Tämän sivun runot olkoon muistoksi kaikille edesmenneille koirillemme. Samoin kaikille kasvateillemme, sekä heidän jälkeläisilleen.

Liliefix sai kolmannen serttinsä samana päivänä kun tyttömme Satu vihittiin avioliittoon vävymme Pekan kanssa. Lilin edessä on Sadun morsiuskukkakimppu muistona.

Olkoon kuvasi muistona meille kaikille,  Liliefix.

In Memoriam

   SF MVA Liliefix 

Monta on aihetta kiittää,

niistä luettelon tehdä vois,

ehkä nyt kuitenkin riittää,

kun tärkeimmän

kerron pois.

                                Kiitos kaikesta,         (Marleena Ansio)   

Liliefix. Sinä elit kansamme 13 vuotta 7 kuukautta. Elit kansamme niin ilot, kuin raskaat surutkin. Sinä opetit meille käytännössä sen mikä on rodultaan pinseri. Sinä olit, ja olet ainoa pentu minkä Ceriinan Tinttarella on synnyttänyt. Olit loppuun saakka luonteeltaan ylpeä ja ylväs, ja ryhdikäs. Monissa näyttelyissä missä kuljimme kanssasi niin tuomaritkin tästä luonteestasi mainitsivat hyvänä ominaisuutena. Sinulla oli ulkona paikka jossa kesäisin olit päivystämässä kulkijoita. Samassa paikassa nautit auringonlämmöstä. Jos tuli kuuma niin menit hetkeksi syreenipensaan varjoon vilvoittelemaan. Liliefix sinä salasit vaikean sairautesi loppuun saakka. Et valittanut kipujasi, vaikka varmasti niitä sinulla oli loppuun saakka. Sairautesi tuli meille yllättäen, mutta nyt olet päässyt emosi luokse. Saamme sinun tuhkauurnasi kotiin, pääset lepoon lehtikuusen alle. Sinne on muitakin sinun kavereita saatettu viimeiseen lepoon. Saamme uurnasi jouluksi kotiin, Voimme viettää joulun kanssasi. Saimme viettää 13 joulua yhdessä kohta olisi ollut 14;sta joulu, mutta sinun oli aika lähteä juuri ennen joulua. Kaikella on aikansa. Ei ole liliä enää vieressä makaamassa omalla minun lepotuolilla. Tulit aina vasemmalle, minun vasemman tyngän sekä käsinojan väliin. Siinä lämmitit tynkääni, katsottiin telkkaria, eläinohjelmista sinä tykkäsit. Begin annoit tulla samalle tuolille, siinä kirputtettiin toisten suupieliä voronperään puolin ja toisin. Cotonit oli minun sylissä, joskus olivat sinun päällä makaamassa kun pidit lämmöstä. Lili olit minulle suurena tukena kun minun vasen jalkani amputoitiin vuonna 2003. Kyynärsauvoja alussa vierastit, mutta niin niitä oudoksui kaikki toisetkin. Pyörätuolia et vierastanut, kyytiin halusit aina kun vain oli tilaisuus hypätä. Ja niin sitten mentiin yhdessä ympäri huoneita, aivan loppuaikanakin harrastit kyydissä olemista. Jopa viimeisenä elinpäivänäsi olit kyydissäni. Ja itse hyppäsit kyytiin. Jukka on vammautunut, ja menettänyt vasemman jalan. 

Kaipauksella Sinua muistelee Jukka ja Maila. Tuhkauurnasi on kaapinpäällä kunniapaikalla, Kynttilät palavat muistona uurnan vieressä.

Liliefix Sinua jäi kaipaamaan suurijoukko, niin meitä ihmisiä, kuin toisia nelijalkaisia ystäviä. Olithan jo isoisoisomummi.

In Memorial

Melusiinan Examelia

Saimme suruviestin Melusiinan Examelia on lähtenyt emolle kaveriksi sinne josta ei ole paluuta. Kohtaloksi koitui uuden vuoden aatto. Lilli olit perheellesi kaikki kaikessa, Sinua rakastettiin yli kaiken. Kävit Helenan kanssa paljon näyttelymatkoilla. Ja tulostakin sieltä tuli, sait paljon kiitettävää arvostelua. Sinulle on titteleitä kertynyt arvosteluissa, mutta nyt tittelit ovat vain muistona. Sinä olit olemukseltaan melkein kuin oli emosi. Muistan kun Helena oli koko perheen voimin sinus hakemassa. Valintaa suoritettiin pentueesta pitkään, jäljelle jäi kaksi pentua joista valinta tehtiin. Helena, ja Maila kasvattajana tekivät vertailuja kumpi lähtee mukaan. Lopuksi Maila sanoi että ota tämä pentu, ja niin sitten sen Helena perheensä kanssa hyväksyi. Kävimme Isojoella katsomassa sinua, vuosia oli kulunut jo muutama meiltä kasvatuskodista lähdöstäsi. Kun tulimme pihalle niin ensin haukuit meitä, mutta sitten kun tunsit meidät niin riemu alkoi. Emosi vähän murmutti sinun vauhtiasi, mutta kyllä iloa riitti paripäivää kun olimme kylässä. Samoin oli kun kävit kasvatuskodissa yökylässä Ruotsin näyttelyn yhteydessä. Kuva lilliruusukkeet on otettu samalta matkalta kasvatuskodin pihalla. Muistit missä oli vesikuppi sisällä, kävit siitä juomassa. Haikeana muistelemme Sinua. Sinun elämäsi päättyi äkilliseen tapaturmaan, mutta se oli Sinun kohtaloksi määrätty tapahtuma. Tuomme haudallesi kukkia kun olemme Isojoella käymässä. Kuvasi olkoon muistona sinusta

Jää hyvästi sinä rakkain. 

Sinun kallis muistosi 

jää ikuisesti tuikkimaan 

sydämissämme, 

kuin kirkkain taivainen tähti. 

Se tuikki sieltä 

rakkautta, lämpöä ja valoa. 

Kiitän sinusta , kiitän ajasta,

 jonka saimme kanssasi elää

                                                                                                          (Marleena Ansio)

Melusiinan Examelia. Sinua jäi kaipaamaan suurijoukko, niin meitä ihmisiä, kuin toisia nelijalkaisia ystäviä. Olithan jo isoisomummi.

             Tämä on viimeinen kuva Melusiinan Exameliasta. Lilli makaa omalla paikallaan Helenan pusakan alla lämpimässä. 

     Kuvassa on neljänsukupolvea pinsereitä. Vasemmalla on Ceriinan Tinttarella. Tinttarellan ainoa pentu Liliefix on toinen vasemmalta. Kennel Melusiinan kantanarttu on Liliefix, kasvattajat Taru ja Mika Kangasniemi. Kuvassa  kolmantena on Melusiinan Charlotte, oikealla on Melusiinan Everita. Pinserit ovat rakkaana muistoissamme. Kuvattu  1998 Helsingissä Maailman näyttelyn aikaan Liliefixin kasvattajien pihalla.

Melusiinan Everita nukkui pois vaikean sairauden murtamana. Muistamme sinua lämmöllä.